SCARLETIN ELÄMÄÄ KUVIN JA SANOIN JA VÄHÄN MYÖS VILLIKSENKIN
3.6.2006 Syntyi pieni mutta pippurinen tammavarsa. Pohjavärinä Scarletilla oli ruunikko isolla läsillä ja sukilla varustettuina, tosin jo heti näkyivat kimoutumisen merkitkin. Sen verran vauhdikas oli tammavarsan maailmaan tulo, ettei ollut epäilystäkään hyväkuntoisesta ja terveestä varsasta. Hyvä alku varmistettiin hörpyllä ternimaitoa ennen ylösnousuyrityksiä. Alta tunnin oli varsa jo pystyssä sekä maitokaupassa. Ja kuinka ollakkaan Sjögrenin perheestä kun on kyse, on koko tapahtuma nauhoitettu ja sitä riittää useamman tunnin ajan! No, jos äitimammaakin vahdittiin kahdesta eri televisiosta, niin ihmekkös tuo :)

Scarlet muutaman tunnin ikäisenä
Ulos mentiin ensimmäistä kertaa vasta suurinpiirtein viikon vanhana, jotta napa oli mennyt kunnolla kiinni. Jonkun aikaa Scarlet kulki ulkoilemaan ihan vapaana, mutta kun äidin kyljessä ei kauaa aikaa viitsinyt kulkea, isompi maailma houkutti sen verran paljon, laitettiin varsalle riimu päähän ja se sai opetella kulkemaan narussa kuten isommatkin hevoset.

Keinuheppa Scarlet ulkoilemassa reilun viikon ikäisenä.
Scarletin elämän alku oli kovin tavallista pikkuvarsan elämää. Heinäkuun Welsh Show jätettiin väliin, mutta elokuussa matkasivat äiti ja tytär Poninäyttelyyn Vermoon. Reissu näyttelyyn meni hyvin, molemmat matkustivat kuin vanhat tekijät vaikka Kirsi maalailikin kaikki mahdolliset kauhukuvat itselleen matkan ajaksi. Tuomarina oli hollantilainen Henrie Leeuwenhaug. Scarlet palkittiin varsaluokassa I palkinnolla, sen edellä luokassa oli Ilonan pari upeaa kasvattia. Äiti Villis menestyi loistavasti, se oli Reserve Champion Welsh Mountain sekä Vuoden Voittaja II.
Elokuun puolessa välissä Scarlet loukkasi toisen takajalkansa niin, että haava vaati tikkausta. Yrityksistä huolimatta eläinlääkäri ei jalkaa saanut tikattua. Hoidoksi jäi siten "kiristyssiteen" pito ja päivittäinen pesu sekä rasvaus, jottei haavaan kasvaisi liikalihaa. Yli kuukauden Kirsi hoiteli jalkaa ja siitä tuli kuin entisensä. Ei pienintäkään merkkiä siitä, että jalassa joskus olisi ollut haava. Scarlet oppi tänä aikana myös todella hyvin kaikkeen käsittelyyn, kun sen kanssa päivittäin tuhdattiin yhtä ja toista. Tosin penisiliinin piikittäminen oli siitä jo kuurin loppuvaiheessa todella ällöttävää ja pieniä taisteluhetkiä harrastettiinkin karsinassa. Harmi ettei kukaan ottanut kuvia söpöistä vaaleanpunaisista kiristyssiteistä sen jalassa.

Scarlet syyskuussa 2006, väri on vaihtunut tässä vaiheessa aivan vaaleaksi
Scarlet ja Villis jatkoivat yhteiseloa koko syksyn ja talven ja jos nyt totta puhutaan niin vieroitus tapahtui vasta Scarletin ollessa vuotias. Tallissa oli hieman tilanahtautta eikä meillä toisaalta ollut mikään kiire, kun Villis ei ollut uudelleen tiine. Ydinperhe sai siis jatkaa yhdessäoloa ihan rauhassa. Syksyn ja talven aikana koitettiin välillä otella valokuvia. Niistä on mukava seurata kasvavan varsan kehitystä, kun ei sitä oikein muuten pistä merkille. Kuukausikalenteriksi me ne kuvat nimettiin! Välilla Scarlet oli väriltään aivan vaalea ja taas keskitalvella se tummeni huomattavasti.

Scarlet ja Villis poseeraa talvella 2007 ennen lumentuloa.
Scarletissa oli hassua se ettei se näyttänyt koko syksyn ja talven aikana ollenkaan sellaiselle rumalle varsalle. Se oli koko ajan kaunis, vaikkakin hieman takakorkea. No, sitä se on vielakin, peppuponi, jonka takaosa on koko ajan mennyt kehityksessä hieman edellä. Tosin sillä on kyllä hyvän mallinen lautanen ja takaosa, joten ehkä se on ollut vaan positiivista.
Jossain välissä talvea sitten tehtiin kaupat ja Scarletista puolet siirtyi minun omistukseeni ja Kirsin nimiin laitettiin toinen puoli.
Kevät meni keikkuen. Villi vuotias päästettiin kerran vapaaksi naapurin sänkipellolle, jotta saatiin vauhtikuvia. No juu, tuli hienoja vauhtikuvia, mutta ponin pirulainen ei myöskään antanut enää kiinni…eipä sitten toista kertaa enää päästetty sitä pellolle riekkumaan ylimääräisiä energioita pois. Väritys oli kevään tullen vaihtunut taas tasaisen harmaaksi. Scarlet vaalenee huomattavasti nopeammin kuin äitinsä, joten selkeää on että se on homotsygootti kimo.
Kauan aikaa ennen näyttelyitä sovittiin että Kirsi esittää Scarletin ja minä Villiksen, näin se oli jo varsavuonnakin. Kirsi kuitenkin käsittelee enemmän Scarlettia kuin minä joten ehkä sen olisi myös helpompaa esiintyä hieman tutumman ihmisen kanssa. Mitään järkyttävän suuria määriä ei ravailua harrastettu kuitenkaan kotosalla, noin niinkun esitystreenimielessä.

Scarletin väritys muuttui tummemmaksi talvella, kuva helmikuulta 2007.
Jossain välissä alkukevättä oli ponien hapannaamanaapuri Terbia napsannut Scarlettia huulesta, sillä seurauksella että kohtalaisen kokoinen vekki löytyi. Onneksi vekin huomatessamme odotimme eläinlääkäriä talliin, se oli muutenkin tulossa ottamaan verikoetta Scarletista. Pientä yskää kun oli ollut havaittavissa, niin päätimme tarkistaa että kaikki on kunnossa. Huulen tikkaaminen mounttilapselta ei ollutkaan niin helppoa. Elina eläinlääkäri, minä ja Kirsi teimme hartiavoimin töitä, että tikit saatiin paikalleen. Scarlet kyöni ei vielä edes rauhoittunut annoksista juuri ollenkaan. Se oli silmät lurpallaan varmaankin kaksi sekuntia jonka jälkeen elo palasi jälleen koko kroppaan. No, viekkailla toimenpiteillä saatiin kuitenkin naama siistiin kuntoon. Aikanaan tikit saatiin pois ja huuleen ei jäänyt kuin pieni klöhmy muistuttamaan naapurin tekosista.

Villiponi Scarlet vapaana naapurin sänkipellolla huhtikuussa 2007.
Loppukeväästä Scarlet kasvoi ihan silmissä ja sen vuoksi ponitätien paniikkia helpottaaksemme käytettiin kärppästikka klinikalla kuvauksella. Sen luut olivat jaloissa ihan ookoo joten syytä huoleen ei ollut. Ja taas nähtiin kuinka viisas voi pieni mounttiponi ollakkaan. Scarlet meni autoon kuin heittämällä ja seisoi koko matkan Koposen klinikalle samoilla jalansijoilla. Onneksi se käyttäytyi klinikallakin kohtalaisen fiksusti. Bravuurinumeronsa se esitti kylla myös Jyrille, etujalkoja ristiin ja eteenpäin. Sitä se tekee aina kun hermo menee. Toki Jyri kommentoi perinteisesti, että mita pienempi sen pahempi!

Villis ja Scarlet nauttimassa kesän ensimmäisistä vihreistä kotipuutarhassa
Hieman ennen Welsh Show'ta kokeiltiin miten molemmat ponit liikkuvat. Scarletilla on kiva ravi, se kyllä puhaltelee ihan itsekseen eteenpäin, eikä toistaiseksi ole tarvinut juurikaan tässä asiassa apuja. Käveleminen onkin sitten se toinen juttu, kun ei malta niin ei malta. Mutta eipä malta isäkään :) Tässä vaiheessa oli myös aika vierottaa Scarlet kokonaan äidistään. Villis lähti Paraisille laitumelle vanhan ruunan seuraksi kolmeksi viikoksi ja Scarlet jätettiin kotiin vierottumaan. Eikä se juuri ollut moksiskaan mamman lähdöstä, vaikka ensin ajateltiin että se sekoaa karsinaansa kun jää yksin. Villis palasi kotiin ennen welsh näyttelyä eikä sen jälkeen ollut puhettakaan, että Scarlet olisi suunnannut mamman maitokauppaan. Joten aika kivuttomasti vieroitus saatiin hoidettua.

Ennen welsh näyttelyitä treenattiin ponien kanssa. Kirsi juoksee Scarletin kanssa humpparavia.

Villis poseeraa kotimaisemissa.

Villis matkusti Paraisille nauttimaan kesäkeleistä ennen näyttelyiden alkamista.
Molemmat mounttiponit osallistuivat siis welsh näyttelyyn Orivedellä. Tuomarina oli Geraint Jones Nebo siittolasta. Scarlet palkittiin I palkinnolla sekä rotunsa parhaana nuorena. Se oli hieno saavutus kun mukana olivat Ilonan aivan upeat nuoret ponit. Villis toki menestyi vielä paremmin. Parhaan mountin kehässä meillä oli siis molemmat ponit. Scarletista huomasi että se alkoi jo väsymään näyttelytouhuun, mutta Villis kyllä paransi menoaan loppua kohden. Äitiponi valittiin siten parhaaksi mountiksi. BIS kehässä mamma jatkoi hienoa menoaan ja valittiin toiseksi parhaaksi poniksi koko näyttelyssä. Pokaaleita, pystejä ja ruusukkeita oli auto pullollaan kun kotiin tultiin näyttelyreissulta. Aivan upea reissu ja hieno aloitus näyttelykaudelle. Onneksi oli Martiskaisen Paula kuvailemassa näyttelyssä, mekin saatiin muutama kiva kimppakuva poneista ja meistä.


Rodun paras nuori welsh mountain esittää Kirsin kanssa raviaan.
Seuraava etappi oli sitten elokuinen Poninäyttely Vermossa. Tuomarina oli Peter Jones Menai siittolasta Walesista. Mounttiponien lisäksi matkassa oli myös Kirsin 25-vuotias vanha kisaponi, welsh part bred Welshhoef's Rianne, joka osoittautui kaikkein huonoimmin käyttäytyväksi koko sakista. Se pukkaili ja hyppi pystyyn odotusalueella ja vei meitä kun märkää rättiä kehässä.... Kaipa se niin on kun vanhus pitkästä aikaa pääsee tuollaiseen tapahtumaan ei se malta housuissaan pysyä. Lauantaina Scarlet oli meidän poneista ainoana kehässä, muut esiintyivät sunnuntaina. Scarlet palkittiin I palkinnolla ja luokkavoittajana. Tällä kertaa ei sen kanssa keräilty isompia meriittejä vaikkakin I palkinto ja luokkavoitto on sekin ihan kunnioitettava saavutus. Villis palkittiin myös I palkinnolla ja luokkavoittajana kohtalaisen mukavankokoisessa tammaluokassa. Rianne sai myös I palkinnon ja oli luokkavoittaja, tosin se oli veteraanina ainoana luokassaan. Parhaan veteraanin kehässä ei suurempaa menestystä tullut. Tyytyväisin mielin kuitenkin palattiin näyttelystä kotiin kun aina ei voi voittaa. Tämä oli Riannen viimeinen näyttelyreissu. Ei vanhusta voi enää tuon ikäisenä kiusata, sekun ei ole vielä niitä parhaiten matkustavia ponejakaan. Liika on liikaa eläkeläisponillekin. Tulevina vuosina saavat mounttiponit sitten edustaa keskenään.

Scarlet ja Kirsi Poninäyttelyn welsh kehässä
Syyskuussa käytettiin vielä Scarlet Kotimäessä tamma- ja varsanäyttelyssä. Aamun nuoret ponit ja hevoset esitettin maneesissa kun kenttä oli vielä niin märkä. Scarlet ihmetteli hieman maneesia, eihän se ollut siellä koskaan käynyt. Käyntiä se nyt ei perinteisesti malttanut esittää mutta ravia sitäkin enemmän. Hippoksen tuomarit antoivat pisterivin 9-8-7-7-9 = 40 pistettä johon me oltiin enemmän kuin tyytyväisiä. Varsinkin noihin yseihin tyypistä ja ravista. Tästä on hyvä jatkaa tulevalle näyttelykaudelle.
Villis lähti syyskuuksi Miran luo Paraisille opettelemaan ratsun alkeita. Kaikki meni tosi loistavasti. Se oli todella helppo oppimaan eikä edes yrittänyt tehdä mitään kommervenkkejä. Kaikki sujui helposti, käynti, ravi ja laukka. Kymmenkunta kertaa Mira sen selässa oli ennenkuin tantta saapui takaisin kotitalliin. Mirva hoiteli samalla Villiksen jalkajumeja laserilla. Samaa hoitoa jatkettiin myös hieman kotona. Uudestaan täytyy varmaan laseroida keväällä ennen näyttelyitä.
Näyttelykauden päätteeksi kuvailtiin poneja sänkkärillä ruusukkeet päässä, kun ei niitä kuvia juuri saatu otettua näyttelyissä. Samalla saatiin Villiksen pikkuomistaja Karoliina myös kuviin mukaan poninsa kanssa.

Villis ja Karoliina poseeraavat
Talvi oli vähäuminen ja suurempia tapahtumia ei osunut tielle. Vuosi vaihtui melkein huomaamatta. Tämän talven aikana Scarlet on ensimmäistäkertaa näyttänyt vähän tylsältä. Se venyi selvästi taas pituutta ja korkeutta ja näytti siksi kaulan ylälinjasta melko kuivalta, toivotaan että se paranee kesään mennessä ja saa sinne hieman enemmän massaa. Kuvia otettiin talven aikana aika vähän, kun ei kelejä ollut. Meillä taisi olla kerran hieman enemmän lunta ja siihen se talvi sitten jäi. Liukasta jäätikköä riitti kyllä sitten sitäkin enemmän, ja ponit pääosin tarhailivat koko talven, ei tuonne jäätikölle ollut mitään asiaa kengättömän varsan kanssa. Villis on kyllä tehnyt töitä vuoden vaihteen jälkeen. Elsi aloitteli Villiksen ratsastamisen siitä mihin syyskuussa kuukauden ratsutuksen jälkeen jäätiin. Se on toiminut todella loistavasti koko ajan. Tarkoituksena on saada Karoliina poninsa selkään vielä kevään aikana ja jos vaikka saisimme parin welsh näyttelyyn Lead rein luokkaan tai sitten ainakin Poninäyttelyyn.

Scarlet ja väritys tammikuisessa kuramaisemassa.
Scarlet keksi keväällä ettei heidän tarhassa ollutkaan sähköä ja aloitti leikin. Laittakaa mut tarhaan ni tuun saman tien ulos. Jokunen kerta sitä katseltiin ja sitten oli viikonlopun ohjelmassa tarhan lankojen uusiminen ja sähköjen korjaus. Ja kas kummaa! Pistettiin ponit takaisin tarhaan ja Scarlet kiersi koko tarhan aidat, kyttäämässä josko olisi joku paikka missä ei sähköä olisi. No, ei ollut. Sen jälkeen oli tyydyttävä nakkelemaan niskoja keskellä kun ei karatakaan enää voinut.

Äiti ja tytär kähnäävät keskenään
Lenkkeilemään pitäisi ryhtyä ponien kanssa, tai ainakin Scarletin kanssa. Villis on sopivassa liikunnassa ratsastamalla joten sen kanssa ei ole niin huolta. Scarlet voisi treenata näyttelyihin tuota kävelyä ja muutenkin kasvattaa hieman lihaksia kävelyllä. Kun vaan saisi itsestään irti sen verran että lähtisi taluttelemaan…no, onhan tässä vielä aikaa ennen näyttelykauden alkua. Nyt kun tietkin on sulat ja melko kuivat ei tuolle lenkkeilylle ole muuta estettä kuin tämä ainainen laiskuus.
Kevään aikana ei juuri ole muuten poneja kuvattu kuin tarhassa. Odotellaan että vieraileva kuvaaja tulisi käymään, niin saataisiin välillä erilaisia kuvia, Tuhkusen Sini on tulossa kuvailemaan poneja pikapuoliin.

Elsi ja Villis talven lähes ainoana lumipäivänä nauttimassa ratsastuksesta iltahämärissä.
Sini saikin aikaiseksi tosi kivoja kuvia poneista. Tässä esillä muutama niistä. Kunnollinen ydinperhepotretti Scarletista ja äipästä sekä ponit ja ponitädit poseeraamassa.

Ponit kävivät trailerireissulla Koposen klinikalla. Eipä sen kummempaa aihetta ollut tällä kertaa, muuta kuin rokotukset. Kun ei saatu ketään kotiin rokottamaan niin oli pakko laittaa lauma autoon ja ajella Metsämäkeen. Viisaasti ponit käyttäytyivät, menivät hyvin autoon ja seisoivat hipihiljaa koko matkan, mennen tullen. Koponen kyllä Scarletin nähdessään höpisi jostain lohikäärmeestä…No, fiksusti molemmat olivat piikityksessäkään, joten lohikäärmeet on suurta liioittelua J

Molemmat ovat tutustuneet jo pihalaitumeen. Siinä riittää sen verran ruokaa tänäkin vuonna, että voidaan totuttaa ponit vihreälle ennen laitumelle lähtöä. Kesäkuun alkupuolella molemmat häipyvät omille teilleen kuukauden ajaksi.

Scarlet matkasi Kemiöön viettämään etelänlomaa saarella. Seurana ovat Annan c tammat Brynffynon Siani sekä Rhydeilian Siwan varsoineen. Mukavasti vääränvärinen poni sopeutui joukkoon, ja Chanén kanssa Scarlet on rapsutusväleissä. Nuoriso muutenkin hengaa kohtalaisen paljon keskenään, jos ei muuta niin ovat lähietäisyydellä toisistaan syömässä.
Villis matkasi taasen Oriveden suuntaan, katsomaan sulhoa. Victor oli kovin innokas hetimiten, mutta Villiksen mielestä homma ei ollut lainkaan selvää. Villis patsastelee Ilonan muun mounttilauman kanssa laitumella. Toiveissa on siis varsa ensi keväälle J
Scarlet on tarkoitus hakea kotiin viikkoa ennen Welsh näyttelyä jotta saadaan hieman harjoiteltua näyttelyjuttuja. Villis kotiutuu varmaankin joko juuri ennen näyttelyä tai matkaa suoraan laitumelta näyttelyyn, olosuhteista riippuen. Sen kanssa kun ei kuitenkaan tarvitse harjoitella.
Ponit palautuivat kotitalliin viikkoa ennen Teivon näyttelyä. Scarlet sai uuden lempinimen, tai no, on sitä kyllä jo käytettykin, Lohikäärmettä nimittäin. Ja kummasti se lyheni vielä Lohikseksi. Scarlet oli selkeästi väsynyt kaikesta ulkonaolosta, kun ei aikaisemmin ole kesää laitumella viettänyt. Kotiinlähtö koitti tietysti vielä siinä vaiheessa kun juuri oli ystävystynyt Siwanin varsan kanssa ja hieman aloiteltu leikkimään. Kotona ei oikein koko viikkoon heinä maittanut kun väsytti ja oli ikävä kavereitakin, joten kilot hieman karisivat juuri ennen näyttelyä. Villis tuli kotiin vasta tiistaina ennen näyttelyä. Sini oli kiltti ja ajeli mun kanssa Orivedelle ja takaisin hakemaan äitiponia. Villiskään ei olisi laitumelta kotiin halunnut lähteä, ja sitä jouduttiinkin siellä hieman pyydystelemään, onneksi Sini näppäränä sen sitten nappasi kiinni. Se oli kuluneen ajan myötä sopeutunut tosi hyvin muiden valkoisten ponien laumaan. Molempia poneja odotti totaalinen pesu ennen näyttelyyn lähtöä.
Kirsi kokeili kerran juosta Scarletin kanssa, ja kun se vielä muisti mitä pitää tehdä, ei enempää harjoiteltu turhaan.

Kesän ensimmäinen näyttelyreissu on onnellisesti ohi. Sekä Scarlet että Villis olivat mukana Teivon raviradalla järjestetyssä Welsh näyttelyssä. Tuomarina oli hollantilainen Harold Zoet. Ponit saapuivat perjantai-iltana tyylikkäästi Teivoon, vaaleanpunaisissa loimissa ja lampaankarvasuojuksissa. Kirsi oli hankkinut Ruotsista SÖT-loimet ja olihan niitä pakko päästä kokeilemaan.Hyvin molemmat reissasivat matkan, niinkuin ne on aina tehneetkin.
Lauantaina Scarlet aloitti näyttelypuuhat. Perinteisesti Kirsi esitti ponin. 2-vuotiaiden luokassa oli mukana kaikkiaan viisi ponia. Scarlet palkittiin I palkinnolla ja se oli luokassaan kolmas. Väsymys selvästi painoi vieläkin ponia, se ei innostunut mistään mitä Kirsi koitti. Tuomarin kommentit olivat mukavaa kuultavaa kuitenkin. Ne viat mistä maininta oli, olikin jo tiedossa, ja kun poni ei selvästi ollut pirteimmillään niin pitää olla tyytyväinen tuohon I palkintoon. Ja se mikä oli kivaa, poni oli oppinut laitumella ollessaan kävelemään! Hippoksen kehä jätettiin kuitenkin väliin, ei ollut mitään mieltä viedä puoliksi nuokkuvaa ponia enää iltapäivällä uudelleen arvosteltavaksi. Katsotaan sitten Hippoksen arvostelua joko Vermossa tai myöhemmin syksyllä Kotimäen näyttelyssä.
Villiksen urakka näyttelyssä oli sunnuntaina. Sen suhteen meillä meni kaikki yli odotusten. Kuka olisi uskonut että kotiin tullaan Best In Show ponin kanssa???? Niin vaan kävi. Sunnuntaiaamuna näyttely alkoi welsh mounttien luokilla ja Villis oli heti ensimmäisessä luokassa. Kirsi puunasi mamman totuttuun tapaan superhienoksi. Ostin Villikselle Tanskasta uuden halterin, lättänän mallisen, ja nyt kokeiltiin sitä ensimmäistä kertaa näyttelyssä. Se sopii selvästi paremmin Villiksen naamaan, kun siitä saa kunnolla säädettyä turvan päällä olevan osan pituuden. Ei mene silmiin niin helposti kun liikutaan. Ensimmäisestä ravipätkästä lähtien se pieni valkoinen lentävä lihapulla kyllä kiikutti tätiä vähän liian paljon kehässä. No, hyvä vaan! Luokkavoitto ja hieman myöhemmin sitten vielä rotunsa parhaan titteli oli voitettu. Iltapäivällä Kirsi puunasi uudelleen Villiksen kuntoon ja edessä oli BIS kehä. Kaikki meni tosi loistavasti ja voisi sanoa että kerrankin meillä on tuuria. BIS voitto oli meidän!!! Ihan ensimmäinen sellainen. Kotiintuomisina oli valtava kasa ruusukkeita, kaulanauhoja ja pyttyjä. Vielä kun joskus ehdittäisiin juhlistamaan kunnolla voittoa. No, ehkä rapujuhlissa olisi hyvä tilaisuus...
Kinnarin Leila oli onneksi kuvaamassa meidän menestyspäivää, joten nyt on hyviä kuvia laitettavaksi näytille. Muutenhan niitä ei olisi kun itse oli siellä narun toisessa päässä.
Seuraavaksi katras matkustaa sitten elokuun alussa Kansalliseen Poninäyttelyyn. Katsotaan miten siellä käy. Dukeshillin väelle ilmoitettiin heti loistavasta menestyksestä, ja Villiksen kuva komeilikin heti seuraavana päivänä heidän kotisivuilla.


Kuva: Leila Kinnari
Olipas meillä suorastaan super viikonloppu Vermon poninäyttelyssä. Superista vastasi jälleen, kukapa muu kuin Villis. Scarlet esiintyi lauantaina nuorten ponien päivänä. Ainoana ponina luokassaan se oli automaattisesti luokkavoittaja ja palkittiin jälleen ykköspalkinnolla. Toki se nyt ei ole ollut parhaimmillaan koko kesänä, vaikka nuo ykköspalkinnot onkin tulleet kotiin. Molemmat tuomarit kyllä sanoivat ponista (sekä Teivossa että Vermossa), että haluaisivat sen nähdä aikuisena, siitä tulee aivan varmasti hieno poni. Raamit on valmiina, kunhan se vaan kehittyy. Odotellaan semmoinen viisi vuotta ja katsotaan mitä siitä sitten sanotaan. Ei sitä kotinurkkiin kuitenkaan jätetä, kyllä näyttelyissä silti käydään!

Pienet valkoiset matkustaa tyylikkäästi näyttelyihin.
Villis jatkoi tälle vuodelle tuttuun malliin. Se voitti Vermossa luokkansa, valittiin rotunsa parhaaksi tammaksi ja vielä Vuoden Voittajaksi, joka todella oli yllätys. Olihan meillä kilpakumppaneina tällä kertaa upeat ponit Victor ja Delight. Kirsi puunasi molemmat ponit taas vimpan päälle, joten ilo niitä oli katsella ja esittää kehässä. Vuoden Voittajana meillä oli myös tiketti Best In Show kehään, jossa menestys oli todella mukava. Villis oli BIS kehässä jaetulla viidennellä tilalla russori Valdörin kanssa. Joten yli 400 ponia jäi meidän taakse, jos sitä niin päin ajattelee. BIS kehässä Villis sai hervottomat kilarit kaiuttimista (kuten jo edellisenäkin päivänä, sillon se kyllä rauhoittui), ja vei suoraan sanoen meikää kun märkää rättiä puolet kehästä. Toisessa päässä missä kaiuttimia ei ollut se oli oma tyyni itsensä. Mutta, kaikkiaan upea sijoitus tammalle! Palkintohylly täyttyy hurjaa vauhtia...

Scarlet esiintyi ihan mallikkaasti lauantaina Kirsin kanssa Vermossa. Tuloksena I palkinto.
Villiksen pikkuomistaja Karoliina aloitti Vermossa myös oman esittäjänuransa. Kirsi- äidin kanssa kävivät treenamassa superminijuniorhandlereissä lauantaina iltapäivällä. Villis kilahti Kirsin sitä tuodessa kentälle kaiuttimien melusta, ja melkein jo jouduttiin jättämään Karoliinan kisa kesken. Onneksi Villis rauhottui kuitenkin odotellessa kehään pääsyä ja Karoliina pääsi esittämään poninsa ensimmäistä kertaa näyttelyissä. Hienosti kaikki meni, Kirsi vähän alussa auttoi paria matkaan. Hienoa oli, että kaikki osallistujat saivat suorituksestaan ruusukkeet, vaikkeivät sijoittuneetkaan.

Villis ja Karoliina ensimmäistä kertaa yhdessä handlerkilpailussa Vermossa.
Tältä vuodelta Scarlet jää näyttämättä Hippokselle, mitä sitä turhaan keskeneräistä työtä näyttää. Villis viedään Kotimäen tamma- ja varsanäyttelyyn kantakirjaukseen syyskuussa jos kaikki nyt vaan menee suunnitelmien mukaan.
Kauden viimeinen näyttely on sitten käyty. Äitiponi Villis kävi Kotimäessä kantakirjauksessa. Pisteet olivat hienot, 9-9-7-8-8 = 41 pistettä joten Villis kantakirjattiin I palkinnolla. Elsi ratsasti Villiksen ratsastuskokeessa ja kaikki meni todella hyvin. Laukat nousi molempiin suuntiin, vaikka satula ei enää tynnyriponin selässä pysynytkään.
Scarlet on saanut nauttia syksystä kuraisena tarhassa. Lohikäärme kyllä ehti muuttua todella paljon Vermon ja Kotimäen näyttelyn välillä, mutta ei me kuitenkaan sitä Kotimäkeen ilmoitettu. Laatuponikisaankin olisi voinut mennä, jos olisi ollut edes himpankin aikaa treenata irtohypytystä, mutta kun aika ei riitä ihan kaikkeen, niin jätettiin tältä vuodelta myös se tapahtuma. Ensi vuonna sitten uudet kujeet näyttelyiden osalta. Olihan Lohikäärmeestä kuitenkin otettava muutama syyskuva, joten tässä näytille yksi kuva miltä se Lohis tällä hetkellä näyttää.
Nyt Villis saa kasvatella rauhassa mahaansa, se ultrattiin tiineeksi Polaris Victorista. Pidetään peukkuja, että meillä on hieno varsa ensi keväänä, toukokuun lopulle osuu varsominen. Karoliina on myös istunut jo muutaman kerran Villiksen selässä, joten näiden kahden yhteinen ratsastusura on päässyt alkuun.
Joulu tuli ja meni, tietokonerikko sotki suunnitelmat. Joten jouluterveisiä ei kotisivuille laitettu lainkaan. Näin jälkikäteen voi laittaa näytille yhden kuvan. Kerrankin tällä lounaassa osui lumentulo juuri sopivalle päivälle, joten marraskuussa saatiin mukavasti sen yhden lumisen päivän aikana otettua myös joulukorttikuvat.

Loppuvuosi on muutenkin mennyt poneilta hyvin rauhallisesti. Kuravellissä lähinnä seisoessa, kun joka paikka on ollut aivan järkyttävän märkää kaikesta siitä sateesta mitä syksyn aikana on saatu. Lisäksi Kirsi on Raippen kanssa laittanut syksyn aikana omaa yritystä pystyyn. Hevostarvikeliike HevosCenter aukesi joulukuun alussa, ja sen kimpussa me kaikki olemme puuhastelleet aika tiiviisti, jotta ovet saatiin auki sovittuna päivänä.

Uuden vuoden aatto päivystettiin Villistä tallissa. Se sai elämänsä ensimmäistä kertaa hikipisarakoomat kaikesta paukuttelusta. Ja sitä paukuttelua kyllä riitti, koko illan viidestä eteenpäin ihan pikkutunneille asti, ja jopa vielä seuraavaan päivään. Onneksi muu tallin väki otti asian hyvinkin lunkisti, joten paapottavia oli vain kantava Villis tamma.
Uuden vuoden päivänä otettiin Scarlet liinan päähän pellolle. Lunta ei vielä silloin ollutkaan. Muutamia kuvia otettiin muistoksi, kun onhan se pikkuponi virallisesti nyt 3-vuotias, vaikka synttäreitä vietetäänkin kesällä. Vauhtia ja pukkailua ja muuta hauskaa riitti jonkun tovin, ennen kuin patterit loppuivat.
Nyt on Scarletille haussa valjaat. Josko päästäisiin aloittamaan tuo ohjasajon harjoittelu. Jos ei omia valjaita pian löydy, täytyy käydä lainaamassa tätiponilta valjaat treenaamista varten.
Alkuvuosi on mennyt kovin rauhallisissa merkeissä. Villis on kasvatellut vatsaansa mukavaan tahtiin, joten toivotaan nyt kädet ristissä, että toukokuun lopulla meillä on uusi terve varsa. Ainakin vatsa on suuri jo nyt. Ponit ovat enimmäkseen harrastaneet metsätarhassa kököilyä, joka niiden mielestä on varmasti ihan hyvä juttu. Scarlet Lohikäärmettä on muutamia kertoja juoksutettu kun pellolla oli tarpeeksi lunta, mutta siinäpä ne suuremmat tekemiset sitten ovat olleetkin lähes koko talven ajan.
Rianne näyttää 27-vuotiaana todella pirtsakalle ponille. Uusi rehu on tehnyt hyvää koko olemukselle, jalkoja myöden. Eläkeläinen nauttii lokoisista päivistä tarhassa ja käy väliin nauttimassa pikkulenkeistä lähimaastoissa.

Lohikäärmeponi on talven aikana mukavasti lähtenyt leviämään joka suunnasta. Valjaat löytyivät, mutta sen suurempia ohjasajolenkkejä ei olla vielä tehty. Kovin on ollut liukasta ja ei sitä ehdoin tahdoin tarvitse kengätöntä ponia tuonne peilijäiselle tielle käydä kaatelemassa. Kunhan lumet ja jäät sulaa, niin otetaan urakka haltuun. Valjaat on kyllä olleet jo päällä muuten ja hyvin sopivat. Irtohypytys aloitettiin Lohikäärmeelle naapuritallin maneesissa. Heillä kun on isännän upea ideointi kujasta siellä, niin homma on tosi helppoa. Samaan aikaan oli muita nuoria heppasia harjoittelemassa. Ensijärkytyksestä toivuttuaan pikkuiset pystyt jo ylittyivät ihan mallikkaasti ja muutamalle viimeiselle hyppykerralle poni jo lähti imemään esteellekin. Ettei ehkä ihan toivoton tapaus. Parin viikon päästä on tarkoitus ottaa uusiksi, ja Sini on pyydetty ikuistamaan tapahtumaa, joten toivossa on saada parit kuvatkin kotisivuille hypyistä.

Joten kevään aurinkoisia ja lämpimiä kelejä odotellessa muutamia kuvaterveisiä talven ja kevään ajalta!
Scarlet aloitteli kevään aikana ison ponin hommia. Irtohypytys meni niin loistavasti, että totesimme yhteen ääneen Kirsin kanssa jotta meillä on tallissa ihan tykki. Toista kertaa irtohypytyksessä Lohikäärme osoitti semmoisia hyppylahjoja että alta pois. 70 cm okseri meni kuin vettä vaan. Laatuponikilpailuun ollaan siis aivan varmasti menossa, kunhan nyt vaan kaikki menee hienosti ja suunnitelmien mukaan. Sini kävi ikuistamassa hienon hyppykerran näkymiä kameralle.
Ohjasajo opetukset on myös aloitettu. Ensimmäistä kertaa ohjasajossa Scarlet oli kuin vanha tekijä. Ei pelännyt ohjia eikä muutakaan, vaan mennä porskutti kylätietä pitkin naama umpinyökyssä. Pakko oli pyytää Raippe ottamaan muutama kuva hienosti käyttäytyvästä ponista. Tässä teillekin kuvamaistiaisia.
Kevään ja alkukesän aikana on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista meidän pikkutallissa. Tai no, miten sen nyt sanoisi, meille paljon, ehkä muille ei juuri mitään.

Irtohypytysten ja ohjasajoharjoitusten tielle tuli esteitä hetimiten. Scarlet sai itselleen kaviopaiseen vasempaan etuseen. Tuuria oli kyllä roppakaupalla. Ontuminen huomattiin tiistai-iltana ja keskiviikkona oli muutenkin eläinlääkäri Elina tulossa raspaamaan ja rokottamaan. Joten homma saatiin nopeasti hoitoon. Kengittäjä Mika tuli heti seuraavana aamuna vielä availemaan kaviota lisää. Sen kummemmin ei enempää mätää löytynyt joten todettiin kaikkien kanssa yhdessä, että jatketaan hauteen tekemistä jonkin aikaa. Viikon verran haudottiin jalkaa betadinehauteessa ja koppihoitoa samalla. Sen jälkeen käytiin vielä klinikalla tarkemmassa tutkimuksessa ja kun sen kummempaa ei sielläkään löytynyt, kävi Mika pistämässä pastapaikan kavion pohjaan. Hyvin parani, ja pastapaikka pysyi jalassa melkein kaksi viikkoa. Kun ei mitään suurempaa ontumista enää ollut havaittavissa, niin uutta paikkaa ei laitettu. Pastapaikka oli kyllä mukavampi vaihtoehto kuin lyödä kenkä ja pohjallinen jalkaan.
Scarlet on lähtenyt mukavasti nyt kevään aikana leviämään ja alkaa pikkuhiljaa näyttää jo 3-vuotiaalle. Tosin mikään valmis paketti se ei ole, eikä tule olemaan vielä aikoihin. Pitkän kaavan mukaan näyttää menevän sen kehittyminen, kuten sitä jo viime vuonnakin arveltiin. Hiljaa hyvä tulee, tai ainakin toivottavasti tulee. Kesä on vaan niin kiireistä aikaa muuten, että jo alkaneet ohjasajoharjoitukset ovat jääneet kokonaan. Jossain välissä nekin tarvitsee aloittaa uudelleen, että meillä on edes hieman valmiiksi koulutettu poni kun se lähtee varsinaiseen ajo-opetukseen.

14.5. Villis sitten varsoi Scarletille pikkusiskon. Kameraa vahdittiin yökaudet, mutta rouva meni tekaisemaan varsan keskellä päivää, hetimiten kun muutama tallityttö oli iltapäivällä lähtenyt tallista kotiin. Kirsin tullessa kotiin töistä, karsinassa laukkasi pirteä ja hyvinvoiva ponilapsi, kaikesta huolimatta. Ja todellakin se mitä toivottiin, tammavarsa! Varsa oli varsin veikeän näköinen, voikko jolla riittää merkkejä vaikka muille jakaa. Iso läsi joka levenee poskille asti, pari todella pitkää sukkaa, joista vasemmanpuoleinen karkaa "maalijuovana" ihan puoleenväliin kankkua asti. Ja kaiken päälle vasen silmä on herasilmä, vaikka läsi ei menekään silmien ympäri, mutta tässä silmässä silmäripset olivat jo heti valkoiset, siitä varmasti tuo silmän pigmenttikin tulee. Kimoksi varsa on kuitenkin muuttumassa, ihan alusta asti selvät merkit siitä on ollut nähtävillä. Nimeksi varsalle on tulossa Southern Solid Gold, jos se vaan Hippoksessa läpi menee. Onhan se ainakin meille täyttä kultaa! Kotioloissa pirteä neiti opettelee lempinimekseen Mimmin. Nimi löytyi kun ystävämme kävi katsomassa uutta tulokasta ja totesi että sillähän on muskelit jo valmiiksi, pariviikkoisella varsalla, että Muskeli-Mimmi. Mimmin isähän on Ilonan ori Polaris Victor.

Mimmin elämä on ollut toistaiseksi aivan tavallista varsan elämää. Riimuun ja talutukseen se on totutettu jo ihan muutaman päivän vanhasta, kun tallista ei tarhaan voi mennä vapaana. Väritys on tehnyt myös sen, että nenää joudutaan kyllä läästimään päivittäin aurinkorasvalla, muuten se palaisi ihan tyystin. Mimmi on todella seurallinen, ollut ihan alusta asti. Ehkä ongelma seuraavaksi onkin se, että se on liian seurallinen :)

Varsakarvakin on alkanut vaihtua, ja voikko turkki muuttua enemmän kimonsävyiseksi. Varsin merkillisiä värivariaatioita näkyy tällä hetkellä koko kropassa kun etuosa ja puolet takaosasta on jo vaihtanut karvaa ja mahan alueella on vielä keltaista varsakarvaa. Toivottavasti nyt suurin osa varsakarvasta ehtii kuoriutua ennen näyttelyä.

Mimmillä on tänä vuonna tiedossa yksi näyttely, jos kaikki toki menee hyvin. Loimaalle on matkalla koko mounttirevohka. Vermoon ei Villis ja Mimmi pääse, kun Villiksen kasvattaja on tuomarina, Scarlet matkaa Loimaan lisäksi yksinään myös Vermoon. Loimaalle tuomariksi tuleva Jill Williams on hyvin arvostettu tuomari, joten on mielenkiintoista nähdä ja kuulla mitä hän tykkää meidän kultakimpaleesta.
Mimmihän on tehty myyntitarkoituksella joten jossain välissä varmasti tarvitsee rueta tekemään myynti-ilmoitusta. Tarkoitus olisi saada hyväsukuinen varsa sellaiseen kotiin jossa ollaan kiinnostuneita jalostuksesta, näyttelyistä sekä tietysti tulevaisuudessa myös ratsastus- tai ajopuolesta.
Katsotaan mitä maailma tuo tullessaan Mimmille.
Olihan meillä varsinainen Welsh Show. Kaikki meni yli odotusten. Villis teki sen toistamiseen, voitti Best In Show tittelin !!! Mutta se onkin nyt sen 10 vuotta, ja elämänsä kukoistuksessa. Niinkun nuo mountit tuppaa olemaan tossa iässä parhaimmillaan. Ja kyllä se oikeasti kauniilta näyttääkin kun kuvista katsoo. Pyttyä ja pokaalia tuli taas sen verran, ettei tiedä mihin niitä laitetaan. BIS-pokaali on niin korkea, että se oli pakko viedä Kirsin Hevoscenter kauppaan hyllylle, ei kotiin mahtunut. Ja siellähän se on kiva pitääkin, niin muutkin näkevät pystin.
Scarlet paransi omaa menoaan viime vuotisesta huimasti. Se kyllä liikkuu tosi hienosti, niinkun tuomarikin totesi, mutta on vielä, ja tulee varmasti aina olemaankin, hieman kevytluinen. Scarlet voitti oman luokkansa ja oli rodun parhaan nuoren valinnassa toinen, elikkäs reserve youngstock champion. Mutta ei kyllä ois championtitteliin ollut mitään mahdollisuuksia muutenkaan, Lohiksen velipuoli Moondelight Neifion tykitti siihen malliin raviaan ja oli komea nuori herra, että etukäteen tiesi mihin osoitteeseen voittoruusuke menee. Ja Neifion valittiin sitte vielä myöhemmin koko näyttelyn parhaaksi nuoreksikin. Mutta oikeasti aika hienoa taas isäpappa Idefixille, että siellä kärjessä taisi olla kolme ensimmäistä Idefixin lapsia.
Hippoksen kehästä Lohikäärmelapsi sai hienot pisteet, 88879 = 40 p. Riittävät tähän hätään oikein mainiosti. Katsellaan sitten joskus kantakirjausta kun se on samanikäinen kun äitinsä nyt. Scarlet taitaa kadota muutamaksi vuodeksi näyttelykehistä, sekun on niin kesken vielä kuitenkin, että treenaillaan pari vuotta ratsun ja ajoponin hommia, ja käydään Lattareissa jos muistetaan.
Ja kuinka ollakkaan, yhtään järkevää kuvaa Scarletista ei itse otettu, ainoastaan tommonen hengailukuva ennen kehiä. Toivotaan että parempia kuvia saadaan metsästettyä muualta. Paljon näyttelyssä ainakin oli kuvaajia.
Ja meidän pikku-Mimmi yllätti koko porukan oikein totaalisesti. Ensin se valittiin rotunsa parhaaksi varsaksi ja sitten vielä päivän päätteeksi Mimmi oli koko näyttelyn paras varsa kaikista sektioista. Mimmi oli melkonen pakkaus näyttelyssä. Se osaa sitten mojovasti pukkailla ihan sivulle kun ravataan kehässä, ja monotteli muutamankin kerran kunnolla Kirsiä joka sitä esitti. Mutta kyllä se osaa jo pienestä pitäen näköjään myös esiintyä ja muuten kyllä käyttäytyi tosi fiksusti.
Jotta täydellinen oli meidän näyttelyviikonloppu. Seuraavaksi sitten suunnataan Poninäyttelyyn, tosin ainoastaan Scarlet lähtee matkaan, kun Villistä ei sinne voi viedä. Ja sen verran suuniteltiin, että Kirsin sisko Tanja esittää Scarletin, niin ei ainakaan tule sanomista, että tuomari tunnistaisi esittäjää ja sitä kautta ponia. Tanja kun ei ole koskaan aikaisemmin poneja esittänyt.
Kylläpäs meillä oli melkoinen viikonloppu Vermon Kansallisessa Poninäyttelyssä vaikka mukana ei ollut kuin yksi poni, Scarlet.

Perjantaina melkoisessa saderyöpyssä pestiin ponia (toki kyllä sisällä pesupaikoilla). Onneksi sade oli väistynyt lauantaihin mennessä ja näyttelyssä olikin koko päivän varsin kuuma, mutta kostea ilma. Aiempien päivien sateet perjantaisen lisäksi olivat saaneet raviradan keskustassa olevan lätäkön tulvimaan yli, ja sen mukaisesti vesi sitten nousi myös esityskehiinkin ja joka puolelle raviradan keskelle. Upottavaa suota oli welshien kehä kuten muutkin kehät, eipä siinä loistavia liikkeitä päästy näkemään keneltäkään, mutta ei se kehä nyt sentään vetänyt vertoja Royal Welsh Show'n kehälle joka oli pelkkää mutaa jo keskiviikkona. Show kehä sitävastoin oli paremmassa kunnossa.

Tanja tosiaan oli esittämässä Scarlettia, koska Kirsi on polvivammanen ja mä en muuten vaan halunnut mennä kehään esittämään. Lauantaina Scarlet valittiin ensin oman sektionsa parhaaksi nuoreksi. Iltapäivällä jokaisen rodun nuoret kokoontuivat Show kehään, jossa valittiin koko näyttelyn paras FIN-nuori. Scarlet löysi tällä näyttelyreissulla itsestään tosi hienon, ison ja tahdikkaan ravin. Sitä se esitti kyllä jokaisena kertana kun vaan juosta täytyi. Kaikki näyttelyn tuomarit valitsisvat yhdessä pistesysteemillä parhaan nuoren. Ja kuinka ollakkaan, kehään viimeiseksi jäi Scarlet! Meidän Lohikäärme oli valittu koko näyttelyn parhaaksi Suomessa syntyneeksi poniksi! Ihan järjettömän hienoa ja enemmän kuin mitä koskaan on edes uskallettu toivoa!
Sunnuntaiaamu näytti sään suhteen yhtä hienolle kuin lauantaikin, huolimatta siitä että sadetta luvattiin molemmille päiville. Scarlet oli mukana welsh mountainien Vuoden Voittaja kehässä. Ja herran jesta kuinka kävikään, meidän pikkuponi valittiin Vuoden Voittajaksi. Tanja juoksi ponia ja vei välillä muksuja Linnanmäelle ja käärmenäyttelyyn ja taas takaisin juoksemaan ponin kanssa. Parhaana FIN-nuorena ja Vuoden Voittajana meillä olikin sitten lippu myös Best In Show kehään. Ja tietysti juuri BIS kehän aikana taivas aukeni ja vettä tuli suorastaan kaatamalla.
Yksitellen poneja häipyi kehästä kun sijoituksia lueteltiin, ja meidän pieni Lohikäärme vaan seisoi siellä. Kun neljä ponia oli jäljellä kehässä todettiin Kirsin kanssa, että himputti sehän sijottuu paremmin kun äitinsä viime vuonna. Shokki olikin sitten melkoinen kun toiseksi viimeisen ponin kohdalla kuulutettiin shettis. Meidän Scarlet oli voittanut koko Poninäyttelyn BIS tittelin!!! Herranjee. Se vielä keskeneräinen 3-vuotias, jonka nyt ajateltiin se I palkinto saavan, mutta ei juuri muuta. Ihan mieletön viikonloppu!!!!!!! Kaipa me sitten jossain välissä vielä oikeasti tajutaan, mitä ollaan tuon ponin kanssa saavutettu. Tanja teki mahtavan työn esittämällä Scarletin koko viikonlopun ajan. Tanja ei ole aiemmin poneja esittänyt, ja pikakurssi annettiin torstaina ennen näyttelyä, joten hyvin se meidän selitykset oli sisäistänyt. Tanjalle taitaa tulla ens vuonna enemmänkin hommia...
Sen verran kävin läpi aikaisempia voittajia, että 3-vuotias on voittanut näyttelyn aiemmin vuosina 1980, 1979 ja 1978, eli näyttelyn kolmena ensimmäisenä vuotena. Jotta jokunen vuosi on vierähtänyt vanhempien ponien vallassa.
Harmi, ettei aikanaan ilmotettu Scarletia Ruotsin RIKS näyttelyyn. Sillä olisi voinut olla mahiksia sielläkin pärjäämiseen. Mutta toisen kerran sitten. Tuleehan niitä vuosia vielä vastaan.
Nyt meillä seisoo tallissa sitten kaksi Best In Show ponia tältä vuodelta ja yksi näyttelyn paras varsa. Ei huonosti kolmelta welsh mountain ponilta.
Scarletilla on seuraavaksi edessään vielä Laatuponikilpailu tälle vuodelle. Sen jälkeen pitäisi rueta miettiimään sitä ajo-opetusta oikein kunnolla. Sillä valjaatkin on olemassa ja kärrytkin saatiin kaverilta jo lainaan.
Pimeää syksyä viettäessä

Syyskuussa käytiin Scarletin kanssa Laatuponikisoissa. Sijoitus oli ihan mukava 9/22. Rakennearvostelusta saatiin 41 pistettä ja ravista täys kymppi!! Irtohypytys meni muuten ihan hyvin, mutta en tajunnut sanoa jossain vaiheessa kun kysyttiin että ei nosteta enempää. Este oli sitten jo yli maksimin, ja Scarlet teki melkoisen ison hypyn siihen ja avasi takaa todella hyvin ja selkeästi pelästyi sitä. Sen jälkeen ei sitten menty enää okserina lainkaan. Onneksi sentään pienen pystyn meni, mutta tuon ison okserin hyppääminen selkeästi vaikutti pisteisiin ja keskiarvo oli 7.0- Askellajit olivat ihan sitä mitä ajattelinkin, keskiarvo 7.3. Tyytyväisiä kuitenkin oltiin tulokseen sinällään, ja tuli ainakin todistettua että osaa se myös olla muutakin kuin vain kaunis. Onneksi Uimin Marjo oli kuvaamassa irtohypytystä, joten tässä on teillekin todistusaineistoa nähtäville, että osaa se kyllä hypätä.


Kuva: Marjo Uimi
Tulevan ratsuttajan neuvojen mukaan täytyy käydä talvella hypyttämässä aivan pieniä esteitä kerran tai kaksi, on sitten helpompaa aloitella hyppyjä ratsastajan kanssa. Muuten Scarlet jäi sitten talvilomalle seurustelemaan tarhakavereidensa kanssa.
Mimmi on kasvanut hurjaa vauhtia, ja karvan väritys vaihtelee taas sävyään talven tullessa. Tummempaa on tulossa alta. Se näytti yhdessä vaiheessa enemmän kapiselta koiralta kuin ponilta. Nyt kun koko karva on vaihtunut se näyttää taas, onneksi, aivan kivalta ponilta. Muutaman viikon aikana kaulakin on venynyt ihan erilaisiin mittoihin, eikä se näytä niin pötkylälle kun aiemmin. Eiköhän siitä ajan kanssa tule hieno poni. Ruokahalua riittää vaikka muille jakaa, ja sitä mamman ruoan syömistä onkin koitettu rajoittaa, jottei ihan mahdottomuuksin mennä. Mimmi kiusaa melkoisen ahkerasti tällä hetkellä äitiparkaansa, joten vieroitus aloitellaan ihan justiinsa. Se on varsinainen sähikäinen!
Ja Mimmi muuttaa sitten joulun tienoilla uuteen kotiin. Janita ja Mikko kävivät katsomassa varsaa ja tekivät ostopäätöksen seuraavalla viikolla. Kunhan Mimmin vieroitus on suoritettu muuttaa se uuteen kotiin. Toivottavasti Mimmistä on iloa heille yhtä paljon, ja enemmänkin, kuin mitä meillä on ollut tähän asti. Mimmi on varsin itsetietoinen nuori neiti, joten takuuvarmasti sen kanssa ei aika käy pitkäksi. Vaikka se onkin melkoisen touhukas, se siinä onkin paras puoli, kuten kaikissa welsheissä, sitä omaa energiaa riittää ja saa riittääkin.
Mimmi lähti uuteen kotiinsa Jenitan ja Mikon luokse viikkoa ennen joulua. Vielä ehdittiin ottaa muutama kuva ennen muuttoa Mimmistä. Vieroitus tapahtui puolittain, Mimmi oli yöt omassa karsinassaan ja päivät tarhaili Villiksen kanssa. Tämä näin, ettei mitään onnettomuuksia olisi sattunut, sillä meillä kaikki kaikki tarhat ovat vierekkäin, joten tiedossa olisi muuten ollut lankojen läpi juoksua. Hyvin meni kaikki Mimmin lähtöpäivänä. Pikkuneiti käveli suoraan traileriin ja käyttäytyi ihan mallikelpoisesti. Matka uuteen kotiin oli muutenkin sujunut hyvin. Nyt vaan odotellaan tulevaa kesää ja näyttelyitä, jotta nähdään millaiseksi nuoreksi tuo Mimmi muuttuu. Hyvin Mimmi on kotiutunut uuteen laumaan ja me odotellaan tietysti innokkaasti kuulumisia tulevan kevään aikanakin!
Vuoden vaihde sujui tällä kertaa tallissa rauhallisissa merkeissä. Lunta tulla tuprutti sen verran paljon tänne lounaiseenkin kolkkaan, että se vaimensi mukavasti rakettien pauketta, eikä kukaan tallin asukeista saanut koomakohtauksia. Uuden vuoden päivänä napsittiin jo perinteisesti muutamia kuvia poneista. Scarlet ja äiti Villis poseerasivat yhdessä ja erikseen kauniissa, lumisessa maisemassa. Kylmät pakkaskelit pukkautuivat tänne meillekin, joten ponit ulkoilivat superpaksuissa loimissa parisen viikkoa. Nyt ollaan siirrytty takaisin kevyempiin malleihin, karvaa kun noilla kuitenkin riittää.
Jonkun verran on väki tallissa muutenkin vaihtunut, pari isoa hevosta muutti naapuritallille maneesin läheisyyteen ja tilalle tuli Elisan silmäterä, musta cob tamma Troedrhiwclawdd Elonwy joka aikasemmin on tehnyt töitä tuntiponina mutta sittemmin siirtynyt eläkkeelle yksityishevoseksi. Ellusta huomaa, että vuodet tuntiponina ovat opettaneet melkoisia temppuja, hieman äkäisenluontoinen tamma ei kyllä meitä hetkauta, onhan meillä ollut oma Lohikäärmeemme tallissa jo neljä vuotta. Luonteestaan huolimatta Ellu on mukava poni joka mainiosti sopii tallin porukkaan.
Toinen uusi tulokas on puoliveriruuna Picculo, jonka tallin omistajat hankkivat itselleen Ristimäen Iralta. Nyt tallissa onkin jo kaksi Iran entistä hevosta, Picculon lisäksi vanhaherra Innocente B on asustellut maisemissa jo vuosikausia. Joten "Ristimäen pojat" ovat valloittaneet meidän tallista muutaman karsinan. Picculo on estehevonen henkeen ja vereen, ja ensimmäisen päivän jälkeen se tarhaileekin nyt korotetuissa aidoissa. Eiköhän sekin totu pikkutallin rutiineihin ja toimintaan kun aikaa kuluu. Ruuna on lempinimeltään Pikku-Ukko vaikkei se kooltaan mikään ihan kääpiö kuitenkaan ole. Eiköhän ruuna näy keväällä sitten jo aluekilpailuissakin pikkuluokissa kunhan uusi pilotti pääsee yhteistyön alkuun. Nyt tallista löytyykin vain hollantilaisia puoliverisiä ja welshejä! Ellua ja Pikku-Ukkoa kuvattiin sitten tietysti vuoden sumuisempana päivänä jolloin kuuraa tuli hevosiin vaikka ne vain seisoivat pihalla!
Muuten meidän pikkutallissa elämä menee tasaiseen tahtiin. Vuosi vaihtui ja ponit vanhenivat. Scarletkin on jo 4-vuotias! Sen osalle on myöhemmin keväällä tulossa ratsukoulutusta, pilottina Anna Kärkkäinen. Katsotaan miten ratsutukset sujuvat. Suurella innolla odotellaan kyllä Scarletin ratsutusta. Saapi nähdä mitä se tuo tullessaan. Tarkoituksena on kuitenkin Scarletin kanssa tähdätä Laatuponikisaan syksyllä jos vain kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Ajo-opetus on yhtä alkutekijöissään kun vuosi sitten, mutta kaipa sekin siitä lähtee käyntiin, ainakin joskus. Sillä kärryt odottavat pihalla ja valjaatkin löytyvät satulahuoneesta. Muuten kesän suunnitelmissa ovat tietysti meidän kotimaiset näyttelyt sekä mahdollisesti yksi näyttely Ruotsissa molemmille poneille. Scarletkin saa mennä tänä vuonna näyttelyihin, vaikka 4-vuotias nuori aikuisten luokissa oleva poni ei olekaan mikään paras vaihtoehto, mutta tarkoitus onkin saada Tanjalle lisää esityskokemusta tulevaisuutta varten. Vuonna 2015 kun kansainvälinen welshnäyttely järjestetään Tanskassa ja se olisi mukavan lähellä tätä periferiaakin, jotta sitä reissua voisi ajatella. Tulevat kaksi kansainvälistä kun järjestetään Ranskassa ja Englannissa, joten sinne matka taitaa olla liian pitkä. Kesälomareissu Tanskaan ei taasen kuulosta lainkaan ylivoimaiselle...ja Scarletkin olisi silloin juuri sopivan ikäinen.
Suunnitelmia täytyy olla, ja pitkän tähtäimen suunnitelmia varsinkin. Eihän sitä muuten jaksa näitä pimeitä ja kylmiä talvikuukausia.